Sote-soppa kypsyi sovuksi

Kolme vuotta hallitus yritti saada aikaiseksi uutta rakennetta sosiaali- ja terveyspalveluille. Yksimielisyyttä ei syntynyt. Sovittujen mallien monimutkaisia koukeroita edes hallituspuolueet itse eivät tainneet lopulta ymmärtää. Sitten ounasteltiin perustuslaillisten ongelmien tulevan vastaan.


Kuinka monta kertaa kuulimme lauseet ”Ihan pian sote-solmu avataan!” tai ”Ratkaisu sotesta on jo melkein valmis”. Kytköksestä kuntauudistuksen ja soten välillä pidettiin kiinni kuin hukkuvat pelastusrenkaistaan.
Keskustan kotikunta-maakuntamalli ei kelvannut hallitukselle sellaisenaan. Parlamentaariselle valmistelulle oltiin nihkeitä.

Sitten kaikki muuttui. Vihdoin. Onneksi. Tiiviiden ja nopeiden neuvotteluiden lopputulemana syntyi ratkaisu viidestä sote-alueesta. Malli on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen ja laajuudeltaan riittävän suuri.


Keskustassa arvio sopuun sitoutumisesta kytkeytyi näkemykseni mukaan neljään asiaan.
Ensinnäkin, uudistuksemme tärkein tavoite oli kyetä purkamaan rajat sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tämä siksi, että ihminen – sairaana ja terveenä – on kokonaisuus.

Toisekseen, pidimme erittäin huolestuttavana sitä, että maahan olisi synnytetty pakkoraossa hätäratkaisu, jonka korjaamisessa olisi kulunut seuraavan hallituksen aika. Pikaratkaisut eivät olisi myöskään paikanneet sote-uudistuksen tehtävää kuroa kestävyysvajetta umpeen.

Erityisen valitettavana pidimme vaihtoehtoja, joissa ei olisi onnistuttu yhdistämään rakenteiden uudistukseen rahoituksen uudistamista. Ydinasia on, että terveydenhuollon monimuotoinen rahoituskuvio siirtyy jatkossa yhteen laariin, laajalle sote-alueelle.

Lisäksi oli välttämätöntä purkaa epätoivoinen kytkös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen sekä Kataisen hallituksen kuntauudistuksen välillä. Tällä ratkaisulla kunnille annetaan työrauha ja tehtävät selkiytyvät. Kotikunnalle jää yhä paljon vastattavaa – päivähoidosta elinkeinopolitiikkaan.

Ja mikä myös tärkeää, uudistusta voidaan nyt jatkaa parlamentaariselta pohjalta. Yksityiskohtia on vielä joukko auki, mutta tärkeää on, että pääsemme niihin nyt vaikuttamaan poliittisessa ohjausryhmässä.

Erityisen kriittisesti tulee suhtautua siihen, että lopullisessa lakiesityksessä huomioidaan riittävän selvästi se, että Suomen alueet ovat erilaisia. Terveydenhuolto Varsinais-Suomen lyhyillä etäisyyksillä ja Lapin pitkillä välimatkoilla näyttävät erilaisilta.

Suurin toiveeni on, että ratkaisu olisi omiaan lisäämään ihmisten luottamusta poliitikkoihin ja poliittiseen päätöksentekoon. Että me puolueissa todella kykenimme tähän.

Ei se helppoa ollut. Ja selvää on, että monta keskustelua on vielä edessä, yhdessä ja erikseen. Vaikka nyt tuntuu hyvältä, vaikeitakin karikkoja voi olla vielä edessä.

Olen hirveän ylpeä keskustasta, joka halusi olla tässä asiassa mukana ja piti yhteistyön kättä kurkotettuna hallituksen suuntaan. Politiikassa ollaan mukana siksi, että yhteiset asiat ratkeaisivat.